TAITEESTA JA OPETUKSESTA

Mikä on taidetta?

Melkein mikä tahansa voi olla taidetta, mutta onko se hyvää taidetta, onkin sitten eri asia. Hyvän ja huonon taiteen määritteleminen on haasteellista. Taideteos on yhdistelmä ideasta, teknisestä toteutuksesta ja teoksen suhteesta taiteilijan aiempaan tuotantoon. Jos idea on loistava, tekninen puoli ei ole välttämättä ole niin tärkeä. Toisaalta kaikkein parhaat teokset ovat juuri niitä, joissa idea ja tekninen toteutus ovat kunnossa. Taiteen arvottamiseen liittyy aina katsojan oma henkilökohtainen tulkinta. Lisäksi taidetta arvioivat esimerkiksi taidekriitikot ja taidehistorioitsijat. Kazimir Malevitšin Musta neliö (1915) lienee yksi tunnetuimmista esimerkeistä mitä tulee taiteen arvottamiseen. Taidehistoriaan perehtymätyön katsoja voi kokea, ettei mustan neliön maalaaminen kankaalle vaadi kovinkaan suurta taiteellista lahjakkuutta, kun taas taidehistorioitsija arvottaa Malevitšin teoksen taidehistorian kontekstissa ja suhteessa taiteilijan muuhun tuotantoon.

Museoiden ja gallerioiden lisäksi taide, joka esitetään jokapäiväisessä ympäristössä esimerkiksi erilaisissa julkisissa tiloissa, kiinnostaa minua. Taiteen esittäminen museoiden ulkopuolella mahdollistaa myös suuremman yleisön tavoittamisen. Parhaimmillaan tila antaa taiteelle uuden ulottuvuuden. Graffitit/katutaide on esimerkki taiteesta, joka ei ole alunperin nauttinut taideinstituution arvostusta, mutta jota on sittemmin alettu arvostaa taiteena. Hyvänä esimerkkinä grafftin vaikuttavuudesta toimii niin sanottu ”Vantaan Graffiti Gate”. Vantaan kavaltaviin urheilujohtajiin suivaantuneet graffititaiteilijat maalasivat Vantaan graffitiaitaan Hävetkää!-tekstin lisäksi kolmen rahan kavalluksesta epäillyn urheilujohtajan muotokuvat. Graffitia käytiin sensuroimassa kahteen otteeseen, ensimmäisellä kerralla muotokuvat poistettiin ja sama toistui sen jälkeen kun taiteilija oli käynyt maalaamassa ne uudestaan. Tekijät lahjoittivat kohua herättäneen teoksensa Vantaan taidemuseolle.

Taide on aina kiinnostanut minua. Lapsena saatoin piirtää tuntikausia itsekseni. Vasta lukion jälkeen kuitenkin kiinnostuin taiteen tekemisestä tosissani ja aloin ajatella, että taiteen opettaminen voisi olla minun juttuni. Taiteen opettamista monesti perustellaan taiteen voimauttavalla vaikutuksella, mutta itse koen enemmänkin, että jokaisen tulisi tietää perusasioita taiteesta esimerkiksi taidehistoria, sommittelu, perustekniikat, kuvanlukutaito, mediakriittisyys, koska koen niiden kuuluvan jokaisen ihmisen yleissivistykseen. Ihmiselle, joka ei ole kuvataiteesta kiinnostunut taide voi olla kaukana voimaannuttavasta. Toki taiteen tekeminen voi olla myös terapeuttista, kaikki riippuu taiteen tekijän motivaatiosta, valmiuksista ja suhtautumisesta taiteeseen.

Opetusfilosofia

Monesti ihmiset sanovat olevansa surkeita piirtämään, koska he eivät koe olevansa taiteellisesti lahjakkaita. Mielestäni taiteen tekemisessä ei ole kyse pelkästään puhtaasta lahjakkuudesta, vaan myös henkilön motivaatiosta. Taiteen tekeminen vaatii toistoja, esimerkiksi samalla tavalla kuin urheilukin. Urheilija harjoittelee ja tekee miljoonia toistoja, niin että tietyt liikesarjat/liikkeet jäävät lihasmuistiin. Samalla tavalla kuin urheilija, myös taiteilija tarvitsee toistoja kehittyäkseen. Myös ideointia voi ja kannattaa harjoitella. Itse havainnoin ympäristöäni ja kokoan ideoita ”ideapankkiin”. Käyttökelpoiset ajatukset hioutuvat ja muotoutuvat ajatus- ja työskentelyprosessin kautta teoksiksi asti.

Taiteen tekemisen prosessin kautta tekijä oppii paljon itsestään ja omista työskentelytavoistaan. Koska olemme yksilöitä, työskentelytapamme ja -tottumuksemme poikkeavat monesti toisistaan. Toinen tarvitsee työskentelyynsä rauhallisen ympäristön, toinen taas nauttii toisten seurasta työskentelyn aikana. Toinen tarvitsee paljon aikaa ajatustensa prosessointiin ja työskentelyynsä, kun toinen saa maalauksen valmiiksi yhdellä istumalla. Opettajalle onkin tärkeää oppia lukemaan opetettaviaan ja järjestää opetuksen ympäristö ja olosuhteet niin, että ne soveltuvat monenlaisille tekijöille. Opettajana olen rento, mutta pidän kiinni siitä, että luokassa on työskentelyrauha. Kuvataiteen opetuksessa pyrin huomioimaan kaikenlaiset oppijat. Opetustyylini on rauhallinen ja keskusteleva. En tarjoa suoria vastauksia ja ratkaisuja vaan pyrin siihen, että opetukseni tukisi opiskelijan oman ajattelykyvyn kehittymistä.

Omassa taiteen tekemisessäni käytän paljon aikaa työskentelyn dokumentoimiseen ja taiteellisen prosessin analysointiin. Keskeneräisten teoskuvien ottaminen auttaa esimerkiksi prosessin aikana ilmaantuvien ongelmakohtien ratkaisemisessa. Edellisen työskentelyrupeaman jälkeen tarkastelen teoksesta otettuja kuvia. Monesti kuvien kautta huomaan, mikä teoksessa vaatii korjaamista. Lisäksi on mielenkiintoista nähdä, kuinka teos pikkuhiljaa muotoutuu jokaisen työskentelykerran jälkeen.